keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Nyt tiedätte mitä söin sunnuntaina

Arkistokuva

Liemessä blogin Jenni haastoi ruokabloggaajat Blogi Realityyn eli kertomaan rehellisesti omasta arkipäivästään. En jaksa alkaa referoimaan, joten lisää voi lukea täältä. Meinasi jäädä koko haaste tekemättä koska olen ollut kiireinen, väsynyt ja kiukkunen ja kaiken kukkuraksi hukkasin kameran muistikortin. Ruokapäiväkirjanikin on oikeasti sunnuntailta.

Ihan mielenkiintoinen ajatus millaisen kuvan minusta saa blogieni kautta. En ole oikeasti mikään aina onnistuva tehopakkaus. Todellisuudessa olen keittiössä aika söhlä. Viimeisen viikon aikana olen unohtanut levyn päälle, rikkonut lautasen, polttanut ruuan pannuun kiinni ja aiheuttanut muuten vaan kaaosta. Epäonnistumisistani riittäisi matskua jo toiseen blogiin.

Kaiken lisäksi olen luonteeltani olen ehkä hieman epätasapainoinen. Ruuanlaitto, leipominen ja urheilu urheilu ovat asioita jotka pitävät koko paketin kasassa, mutta nekään eivät seuraa kultaista keskitietä. En osaa edes lähteä kevyelle kävelylenkille vaan joko juoksen hampaat veressä tai sitten jään kotia mätänemään.

Ruuan laitossakin on vain on ja off vaihtoehto. En suostu käyttämään puolivalmiita raaka-aineita vaan, jos minulla ei ole aikaa tehdä ruokaa alusta asti itse, elän omenoilla. Herkuttelu noudattaa samaa linjaa; pienen sievän palasen sijasta usein menee puoli kakkua.

8:00

Heräsin aamulla ajoissa, jotta kerkesin siivota ja kuvata edellis iltana leipomani isin synttärikakun ennen töitä. Töiden jälkeen on jo niin pimeää, ettei kuvista tule hyviä. Tosin kuvaan ruokakuvat nykyään aina raw-tiedostoina, jotta voin tarvittaessa lisätä valoa ja kontrastia. Pitäisi ostaa jalusta.

Aamuni alkaa aina puurolla ja kahvilla. En rehellisesti muista milloin olisin syönyt jotain muuta. Puuro on hyvää sellaisenaan tai sitten lisään marjoja tai hedelmiä. Tuoreosasto oli loppu, joten päädyin pellavansiemenrouheeseen. Kahvia menee aina kolme kuppia ja sekaan laitan maustamatonta soijamaitoa.

11:00

Vielä pari banaania ennen töihin lähtöä.

14:00

En ole aiemmin maininnut mutta olen töissä mäkkärissä. Työni mainitseminen aiheuttaa aina mielenkiintoisia keskusteluja. En tiedä mikä tämä yleinen olettamus on että `ituhipit` vain kasvattavat kotona rehuja ja elävät pyhällä hengellä. Miusta on ainakin ihan kivaa pystyä maksamaan laskut.

Ruokatauolla söin RuisFeast-hampurilaisen ilman pihviä, juustoa ja kastiketta eli käytännössä reissumies salaatilla ja tomaatilla. Väliin vielä kotoa kantamaani paprikaa. Jälkiruuaksi söin omenan ja banaanin. Työpäivän aikana join myös kupin kahvia, puoli litraa limpparia ja paljon vettä.

19:00

Pääsin töistä mutten kerennyt syömään, sillä juoksin pää kolmantena jalkana junaan.

21:00

Pääsin vihdoin siskon kämpille. Olin unelmoinut koko päivän linssikeitosta, mutta kaapista ei löytynytkään kaikkia aineksia. Ärsytti ja söin pahimpaan nälkääni banaanin.

Porukat tulivat siskolle syömään leipomaani kakkua. Kyseessä ei ollut kumminkaan mikään idyllinen perheilta. Mökötystä, kiukuttelua ja yhdet itkupotkuraivarit. Positiivista että tunnepurkauksen jälkeen asiat saatiin sovittua ja kakkua päästiin syömään sulassa sovussa.

23:00

Porukat kotiin ja siskon lapset nukkumaan. Katsottiin siskon ja sen avokin kanssa pari jaksoa Teho-osastoa. Söin vielä purkillisen papuja tomaattikastikkeessa, maissia, lisää kakkua ja karkkia.

3 kommenttia:

  1. Oho! tuo mäkkäri tosiaan vähän hätkäyttää. Toisaalta itsekin olen tehnyt töitä (ja tulen tekemäänkin jatkossakin), jotka eivät ole ollenkaan alaani tai vastaa mitenkään kiinnostuksiani. Välillä se on raha joka ratkaisee!
    Hihi, minäkään en ole kauhean kohtuullinen syömisissäni, vaan aika holtiton. Varsinkin ennen Vekaraa, mutta nykyisin olen yrittänyt järkevöityä.

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Olin päättänyt blogi reality -päivän etukäteen ja sunnuntai osoittautui erittäin karuksi, mutta sellaista arki välillä on. Onneksi elämä tulee helpottumaan, kun töitä ei ole jatkossa kuin reilu kymmenen tuntia viikossa.

    Vaikka joudunkin käsittelemään töissä päivittäin pekonisiivuja ja pihvejä tykkään työstäni. Työkaverit ovat huippuja ja asiakkaat useimmiten mukavia. Välillä vastaan tulee huvittavia tilateita, kun joudun suosittelemaan ruokia joita en ole itse edes maistanut. :)

    VastaaPoista